Muita uskontoja ja katsomuksia - Ateismi ajattelutapana


Suomalaisen ateistin ajatuksia (haastattelu)

Seuraavaan tekstiin on haastateltu suomalaista 45-vuotiasta tiedemiestä.
Vastaa tekstin perusteella lopussa oleviin kysymyksiin.

Ateismi ja agnostisismi

Ateismi on kaikkien uskonnollisten oppirakenteiden vastustamista, sekä myös yhteiskunnallisten uskonnollistyyppisten oppirakenteiden vastustamista. Esimerkiksi aika suuri osa poliittisista suunnista on sellaisia. Niissä hallitaan vallalla ihmisiä.

Minusta tuli ateisti kouluaikana. Koulussa ensimmäinen uskonnonopettaja oli hyvä tyyppi. Uskonnonopetus oli asiallista ja hyvää. Sitten opettajaksi tuli, myöhemmin piispanakin ollut, Rimpiläinen ja uskonnonopetus muuttui totaalisesti. Rimpiläinen on kuuluisa naispappeuden vastustaja ja erittäin vanhoillinen kaikissa käsityksissään ja se paistoi läpi hänen kaikessa opetuksessaan koulussa. Silloin pystyin päättelemään selkeästi, että koko uskonnonopetuksen tausta kaikkine päivinensä on tyhjänpäiväistä.

En voi olla agnostikko, koska en voi olla välittämättä. Agnostikkohan ei välitä pätkääkään siitä, että joku uskoo tai ei usko. Se ei ole heille merkityksellistä. Ateisti tosiaan välittää ja yrittää vaikuttaa uskonnolta haiskahtavienkin rakenteiden romuttamiseen. Ateisti on valmis siis ottamaan vastuuta lähimmäisistään ja ympäristöstä.

Tiede ja uskonto

Se ajatusrakennelma, jota kutsutaan tieteeksi, yrittää päästä selville minkälainen maailma ja maailmankaikkeus on. kaikkea ei saada varmaan ikinä selville, mutta koko ajan tiedetään enemmän näistä asioista.

Ajatus Jumalan tai jumalien olemassaolosta ei varmasti voi sisältyä tieteeseen. Tieteelliseen näkemykseen ei liity minkäänlaisia uskomuksia. Tieteeseen kuuluu kriittinen ajattelu. Pitää olla epäilevä myös omia tiedonlähteitä kohtaan, joten tieteen tekemiseen ei sovi mikään uskonnollinen eikä muukaan uskomus.

Uskontoja on olemassa siksi, että ihan samalla tavalla kuin poliittisiin koneistoihin uskontoihin liittyy valta. Kummallakin alueella maapallolla tällä hetkellä ja aikaisemminkin vallanpitäjiä ovat enimmäkseen miehet.

Kuolemasta

Kuolemasta ateistit ajattelevat niin, että ihminen muuttuu kuoleman jälkeen takaisin siihen atomi- ja molekyylimössöön, joka on avaruudessa. Sitten joskus kun aurinko laajenee ja räjähtää noin 4-5 miljardin vuoden päästä, niin tämä materia leviää avaruuteen ja siitä voi syntyä joku toinen olento, jonka yksi hitunen on peräisin siitä aiemmasta elämästä.

Totta kai ateisti suree omaisen tai ystävän menetystä ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset, koska kyseessä on menetys, koskettava henkinen menetys. Ei se kuitenkaan lohduta tai auta vaikka ajattelisikin, että toisella on siivet selässä, uskonto se tarjoaa näitä vanhanaikaisia ajatusmalleja ihmiselle. Kaikkiin elämänmuotoihin liittyy sama turvattomuus oli vaikka bakteereista kyse. Sureminen on ihmisen olemukseen liittyvä tapa ja sinänsä ihan oikein, koska menetykseen on reagoitava jotenkin.

Tieteellisen selityksen ja uskonnollisen selityksen eroista

Maailmankaikkeus on saanut alkunsa ihan sattumalta, synnyssä ei tarvita mitään taustalla olevaa Jumalaa tai jumalia. Tyhjästä on helppo nyhjästä. Kaikki on syntynyt tyhjästä, koska maailmankaikkeuden rakenteet viittaavat hyvin kaoottiseen syntytapaan. Kaaokseen liittyy se mielenkiintoinen ajatus, että yksi biljoonasosa siitä materiasta joka syntyi hävisi samantien ja yksi biljoonasosa jäi ja se on merkityksellistä.

Myös maapallon sisältämä elämä vaikuttaa erittäin vähän järjestelmälliseltä. Se on hyvin kaoottista, tempoilee paljon puolelta toiseen. Maapallon elämän synty oli hirveän vaivalloista. Sen takia ensimmäiset 3½ miljardia vuotta meni maapallolla "harjoitellessa" ennen kuin täällä syntyi monimutkaisempia elämänmuotoja. Ihmisestä elämä saattaa tuntua loogiselta ja hyvin järjestyneeltä, koska tämän tyyppinen järkevyys ja loogisuus ihmisen ajattelussa on tyypillistä sellaiselle olennolle jonka päässä on kaaos.

Vaikka on löytynyt todisteita esimerkiksi siitä, että maailmankaikkeudessa voi syntyä materiaa koko ajan, se ei todista mitään minkään uskonnollisen luomistarinan puolesta. Se todistaa vain sen, että maailmankaikkeuden synnyssä riittää vielä tutkittavaa. Luomiskertomuksesta kuuluu joskus väitettävän, että jotkut sen kohdat kestäisivät luonnontieteellisen tarkastelun. Tämä on täyttä hölynpölyä. Kaikissa uskonnollisissa ajatuksissa - oli ne mistä uskonnosta tahansa lähtöisin
- näkee vain sen sosiaalisen ympäristön, missä sen tietyn uskonnon ihmiset ovat eläneet. Ei niiden opeissa ja kertomuksissa ole mitään lopullista tietoa kaikesta. Uskonnosta tulee sellainen, millaisia sosiaalinen ympäristö, kulttuuri ja luonnonympäristö ovat. Jos vertaa esimerkiksi niihin uskontoihin mitkä kristinusko ajoi pois Suomesta, samanismi jne., näille oli tyypillistä voimakas luontoon tukeutuminen, koska silloin oltiin luonnosta täysin riippuvaisia ja olosuhteet olivat ankarat täällä pohjoisessa. Jossain lämpimissä maissa, missä elämän edellytykset ovat
olleet helpommat, on voitu kehitellä vähän monimutkaisempi selitys kaikelle ja on ollut aikaa jaarritella tästä asiasta enemmän ja siis kenties muodostaa monimutkaisempi uskonto.

Ajatus Jumalasta tai jumalista maailmankaikkeuden luojana ei ole enää ajankohtainen. Esimerkiksi Hubble-teleskooppi tuo lisää tietoa siitä, miten maailmankaikkeus on syntynyt ja Jumalaa tai jumalia ei voida yhdistää mitenkään näihin tietoihin. Suuren alkuräjähdyksen eli Big Bangin jälkeiset ensimmäiset 3 minuuttia voidaan nykyään selittää, eli mitä silloin on tapahtunut. Tiede ei osaa tällä hetkellä selittää 3 min - noin 200 000 vuoden välisiä tapahtumia, koska erilaiset tutkimuslaitteet eivät ole vielä tarpeeksi herkkiä.

Esimerkiksi maailmankaikkeuden syntyä tutkinut Stephen Hawking on antanut ymmärtää, ettei hän usko mihinkään mikä on voinut tapahtua mystisesti. Esimerkiksi sellaisiin peruskysymyksiin kuin, mitä oli ennen aikaa ja miten kaikki alkoi, saadaan ennen pitkää vastaus tieteen avulla. Monien tiedeihmisten esimerkiksi Hawkingin ja Einsteinin ajatuksia aletaan usein myöhemmin tulkitsemaan uskonnollisesti. Tiedemiehet eivät ole apostoleja. Eivät ole huonompia tiedemiehinä jos eivät usko, mutta eivät todellakaan parempia tiedemiehiä jos uskovat.

Skepsismi.

Skepsismi on sellainen ajatussuunta, jossa ajatellaan että kaiken tiedon tulee käydä läpi prosessi, jossa otetaan huomioon vastakkainen lähtökohta. Ei lähdetä ikinä todistamaan mitään oikeaksi eikä vääräksi vaan tutkitaan asiaa ja kysytään tapahtuiko näin vai eikö ja mikä mahtaa olla syy. Voidaan todeta, että mikään vanha teoria ei välttämättä selitä tutkittavaa ilmiötä. Ikuinen väärässä olo kuuluu skepsismiin. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että olemme aina pikkuisen väärässä. Tämä on tieteellisen väittelyn pohja. Kun on tarpeeksi hyviä kriteereitä todistaakseen jotakin, on
myös joitain kriteereitä joiden kohdalla on väärässä. Muut tiedemiehet arvioivat teoriaa kriittisesti. Teorian esittäjä tarkkailee mitä muut ajattelevat ja tarkastelee myös omia ajatuksiaan kriittisesti. Tieteellinen keskustelu vie asiaa eteenpäin. Skepsismi on ajattelutapa joka kehittää tietoa. Skepsismissä yritetään löytää parempaa tietoa jostain asiasta, mutta myönnetään ettei löydetty tieto ole lopullista. Uskonnollisessa ajattelussa ajatellaan, että uskonnon Jumalan tai jumalien antama totuus on lopullinen totuus asiasta. Skepsismissä ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta, koska sellaista ei ole olemassa. Uskonnot ovat ihmisten tekemiä yhteiskunnallisia rakenteita ja ne on tehty vallanpitoa varten, siksi niissä on sellaisia lopullisia totuuksia sisältäviä juttuja, joiden avulla pelolla tai muuten hallitaan ihmisiä.


Carl Sagan on kirjoittanut vuonna 1987 hyvin skeptisyydestä The Skeptical Inquirer -lehden numerossa XII no.1 Amerikkalainen Carl Sagan oli yksi suosituimmista tähtitieteilijöistä 1900-luvulla.

Carl Sagan" Jos olemme vain skeptisiä, emme voi hyväksyä yhtään uutta ajatusta. Mitään oppimista ei ole. Meistä tulee pölyttyneitä vanhuksia, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että hölynpöly hallitsee maailmaa. (Myönnettäköön, että tukenamme olisi kosolti todistusaineistoa.) Mutta aina silloin tällöin. ehkä joka sadannessa tapauksessa, uusi idea näyttääkin osuvan hienosti naulan kantaan ja pitävän paikkaansa. Jos olemme silloinkin liian skeptisiä, me jätämme tämän uuden asian huomiotta tai pyyhkäisemme sen paheksuen sivuun. Molemmissa tapauksissa seisomme esteenä ymmärryksen tai edistyksen tiellä.

Toisaalta, jos olemme herkkäuskoisuuteen asti avoimia emmekä jaksa epäillä mitään, emme pysty millään erottamaan käyttökelpoisia ideoita arvottomista. Jos annamme kaikille ideoille yhtäläisen arvon, olemme täysin eksyksissä, koska silloin ei minun mielestäni ole annettu arvoa yhdellekään ajatukselle. Jotkut ideat ovat parempia kuin toiset. Menetelmät, joilla niitä erotellaan toisistaan, ovat hyvin tärkeitä maailman ymmärtämisessä ja tulevaisuuteen varautumisessa. Juuri näiden kahden ajattelutavan oikea sekoitus on keskeistä tieteen menestykselle."


Vastaa kysymyksiin suomalaisen ateistin ajatusten pohjalta.

1. Mitä ateismi on suomalaisen ateistin mielestä?
2. Miksi tiedemiehestä tuli ateisti?
3. Miten tieteellinen ja uskonnollinen ajattelu eroavat tiedemiehen mukaan toisistaan?
4. Mitä suomalaisen ateistin mielestä on kuoleman jälkeen?
5. Miten maailmankaikkeus on syntynyt tiedemiehen mukaan?
6. Mitä on skepsismi?
7. Minkälainen skeptinen ajattelutapa edistää tiedettä Carl Saganin mukaan?


Copyrigth Jaana Lehtiö / Opintoverkko


© Uskkalt.opintonet
Palvelun tarjoaa Verkkopolku.com