Uskonnottomat juhlat Suomessa
Uskonnottomilla ihmisillä ei ole yhteistä yhtenäistä juhlaperinnettä, vaan jokainen tilaisuus on oma kokonaisuutensa. Tiukan kaavan puuttuminen luo toisaalta juhlan järjestäjälle myös mahdollisuuden tehdä juhlasta todella ainutlaatuinen tapahtuma. Useimmat ihmiset kaipaavat elämän tärkeisiin taitekohtiin jatkuvuutta ja turvallisuutta tuovia riittejä, niinpä uskonnottomat ihmiset suunnittelevat itse omaistensa tai ystäviensä kanssa ihmisen elämänkaareen liittyvien kohokohtien tapahtumia.
Erilaiset uskonnottomien ihmisten oikeuksia ajavat järjestöt tarjoavat nykyisin apuaan siviilijuhlien järjestämisessä. Esimerkiksi Pro-Seremoniat tarjoaa neuvontaa ja ammattitaitoisia puhujia siviilijuhliin.
Nimenantojuhla
Nimenantojuhlassa on kysymys lapsen toivottamisesta tervetulleeksi perheeseen, sukuun ja ystäväpiiriin. Lapsi mullistaa myös muiden perheenjäsenten aseman. Vanhemmista tulee äiti ja isä, sisarusten asema muuttuu kun perheeseen on syntynyt nuorin jäsen ja kaiken lisäksi saatetaan saada sukuun uusia isöäitejä, -isiä, tätejä, setiä ja serkkuja.
Lapsen nimi, joka sisältää 1-3 etunimeä sekä sukunimen, tulee ilmoittaa kahden kuukauden kuluessa syntymästä viranomaisille kirjattavaksi. Perhe voi järjestää nimenantojuhlan haluamallaan tavalla tai sen voi jättää kokonaan järjestämättä. Usein juhlassa valitaan perheen ystäväpiiristä lapselle läheiset ihmiset kasvatustueksi vanhemmille kristillistä kummiperinnettä vastaavasti.
Nuoresta aikuisuuden kynnykselle
Useimmissa kulttuureissa nuoren kypsyessä kohti aikuisuutta järjestetään tähän elämän taitekohtaan jonkinlainen riitti. Riitin perimmäinen tarkoitus on liittää nuori omaan perheeseensä, sukuunsa, perheen ystäväpiiriin ja viime kädessä myös yhteiskuntaan. Yhteinen tapaaminen vahvistaa yhteisiä arvoja.
Perhe voi järjestää juhlan nuorelleen kokonaan itse ideoiden. Joissakin perheissä tällainen juhla järjestetään peruskoulun päättyessä. Toisaalta juhla voi liittyä esimerkiksi nuoren käymään tunnustuksettomaan ja ennen kaikkea uskonnottomille nuorille tarkoitetun Prometheus-leirin päättymiseen. Leirin jälkeen keräännytään juhlimaan nuorta, perheenjäsenten sukulaisten ja ystävien kera. Tarkoitus on kutsua nuori tervetulleeksi tutustumaan aikuisten maailmaan.
Avioliitto
Avioliiton järjestämisessä vihkiparilla on vapaat kädet muuten, mutta avioliitto tulee vahvistaa viranomaisella. Vihkiseremonian järjestämisessä on ainakin seuraavia vaihtoehtoja tarjolla: vihkiminen suoritetaan yleensä maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa virka-aikana, vieraina voi olla koko hääväki tai vain muutama todistaja. Siviiliavioliiton vahvistaa laamanni, käräjätuomari tai henkikirjoittaja. Tilaisuudessa vaaditaan läsnä vähintään kaksi taysi-ikäistä todistajaa. Ennen vihkimistä laki vaatii, että avioliiton esteet on tutkittava. Estetutkinta vie lain mukaan seitsemän päivää. Kumpikin avioliiton osapuoli vielä allekirjoittaa vakuutuksen, ettei avioliitolle ole esteitä. Ennen vihkimistä tulee myös päättää, pitävätkö avioliittoon vihittävät kumpikin oman sukunimensä, vai valitaanko toinen sukunimistä yhteiseksi, tai käyttääkö toinen puolisoista omaa sukunimeään yhteisen nimen edellä.
Avioliitto voidaan lain mukaan solmia tilaisuuteen "soveliaassa" paikassa, eli paikka voi olla muukin kuin vihkivän virkamiehen työhuone. Käytännössä vihkiseremonia usein suoritetaan virkahuoneessa tai vastaavassa ja sen jälkeen hääpari ja vieraat siirtyvät juhlimaan muualle. Juhlan jokainen järjestää oman makunsa mukaan.
Avioliittoasetus (820/87), 2. luku
Vihkiminen
9§ Siviilivihkiminen toimitetaan siten, että vihkijä todistajien läsnä ollessa lausuu vihittäville:
"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin. Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (miehen nimi): Tahdotteko ottaa tämän (naisen nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon)
Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (naisen nimi): Tahdotteko ottaa tämän (miehen nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon)
Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen totean Teidät aviopuolisoiksi.
Ottakaa (naisen nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.)
Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi."
Hautaus
Suomessa on tapana, että kuoleman jälkeen lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen ja hautausluvan sekä tiedottaa kuolemasta väestörekisteriin. Mikäli ruumiinavausta tai elimenluovutusta ei tehdä, vainaja voidaan valmistella hautausta varten. Omaiset voivat itse valmistella vainajan hautausta varten, mutta usein palvelu tilataan hautaustoimistolta.
Laki ei vaadi hautauksessa käytettävän arkkua tai uurnaa, mutta käytännössä vainaja haudataan niissä. Suurin osa vainajista haudataan hautausmaalle. Luterilainen kirkko ylläpitää lähes kaikki suomalaiset hautausmaat. Muutamat kunnat ja Vapaa-ajattelijayhdistykset ylläpitävät myös joitakin hautausmaita. Kuka tahansa voi perustaa yksityisen hautausmaan tai hautapaikan. Lupa on haettava opetusministeriöltä.
Vainajan tuhkan saa nykyisin sijoittaa lähes minne tahansa. Se voidaan sijoittaa hautausmaalle eri tyyppisiin uurnahautapaikkoihin tai se voidaan sirotella muistolehtoon. Muistolehtojen lisäksi tuhkan saa sirotella lähes joka paikkaan luontoon tai vesistöön.
Mikäli vainaja ei ole jättänyt jälkeensä mitään toiveita hautausjärjestelyjen suhteen, niistä päättävät omaiset. Yleensä omaiset pyrkivät kunnioittamaan vainajan toiveita. Hautajaisten perusidea on yleensä vainajan muistelu, mutta tilaisuus mahdollistaa samalla vainajan tunteneiden ihmisten tapaavan toisiaan. Hautajaisetkin ovat sosiaalinen tilaisuus.
Copyrigth Jaana Lehtiö / Opintoverkko
|
